Ei ole tavatonta, että hankkeita ja lakiesityksiä jää odottamaan eduskunnan kesätauon yli. Petteri Orpon (kok.) tämän pääministerikauden viimeinen kesä jätti kuitenkin eduskunnan syksyyn melkoisen hallintovuoren purettavaksi.

Yksi pahimmin ruuhkautuneista on perustuslakivaliokunta. Siinä ja ulkoasianvaliokunnassa istuva Johannes Koskinen (sd.) vahvistaa, että perustuslakivaliokunnalla on ollut ”ennätysmäärä” lausuntoja annettavanaan.

– Sekin on melko poikkeuksellista, että osa asioista on käynyt meillä kolmekin kertaa. Toki niissä myös käsitellään isoja perustuslaillisia kysymyksiä, kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sähköistä valvontaa ympärivuorokautisissa hoitolaitoksissa ja hallintovaliokunnassa poliisien valtuuksien laajentamista. Nämä vaativat myös useita asiantuntijakuulemisia ja lausuntokierroksia, hän sanoo.

Sisäministeriön virkamieskunta on eri yhteyksissä valittanut, miten muulle valmistelulle ei jää aikaa, kun ministeri Mari Rantanen (ps.) avustajakuntineen mikromanageroi vain edellä mainittuja aihepiirejä hallitusohjelman kirjauksiin vedoten. Vähemmän ministerille rakkaat aiheet saavat jäädä jonoon odottamaan.

Johannes Koskisen mukaan valmistelua hankaloittaa myös se, että hallitusohjelman hyvinkin yksityiskohtaisissa kirjauksissa ei ole pahemmin mietitty, miten ne voidaan laillisesti toteuttaa.

– Yleensä hallitusohjelma on enemmän listaus tavoitteista ja siitä, mihin hallitus pyrkii. Nyt se on samaan aikaan ennätyksellinen pitkä (yli 200-sivuinen) ja yksityiskohtainen, mutta jättää päätösten perustelut ja varsinkin keinot niihin pääsemiseksi muiden huoleksi. Perusteluiksi tuntuu riittävän, että ”tämä on kirjattu hallitusohjelmaan”.

Myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan demarijäsen Kim Berg sanoo, että puutteellisesti valmisteltujen lakiesitysten määrä on ollut kuluvalla hallituskaudella huomattavan suuri.

– Aikaa on mennyt paljon myös ihan turhaan vääntöön ministeriön kanssa siitä, mikä kuuluu ja mikä varsinkin ei kuulu valiokunnan tehtäviin, vaikka vastuukysymykset olisivat ihan yksiselitteisiä. Toisaalta on selvää, ettemme voi laskea läpi esityksiä, jossa on sekä perustuslaillisia että EU-lainsäädännöllisiä ongelmia.

BERGIN mukaan erityisen ongelmallinen on vanhushoivaa ja sen digitalisaatiota koskenut esitys, joka sai eri asiantuntijatahoilta täystyrmäyksen ja aiheutti moniongelmaisuudessaan ”täydellisen umpisolmun”.

– Se ja esimerkiksi nämä Stea-avustusten kriteerit tulevat epäilemättä viemään paljon aikaa myös syksyllä.

Toinen erityisen hankala kokonaisuus on Bergin mielestä ollut ennen kesätaukoa hyväksytty alkoholilain uudistus, koska se tuotiin valiokuntiin ”pirstaleisesti ja pala kerrallaan”.

– En tiedä oliko tämä tarkoituksellista, mutta nyt tehtiin laki, josta puuttuu kokonaisarviointi. Sen seuraukset ja riskien mahdollinen toteutuminen nähdään vasta käytännössä seuraavan vuosikymmenen kuluessa.

EDUSKUNNAN pitkäaikainen lainsäädäntöjohtaja Tuula Kulovesi asettaa sanansa varovaisemmin, mutta myöntää, että säästöt eivät voi olla vaikuttamatta virkamieskunnan työmäärään ja -tahtiin.

– Kiireelliseksi merkityt hallituksen esitykset saatiin kaikki hoidettua kevätkaudella, mutta muita jäi antamatta noin 80. Kaikkineen syyskaudelle jäi 120 esitystä ja joitain selontekoja, esimerkiksi tulevaisuusvaliokunnan selonteon kakkososa.

Kuloveden mukaan syyskaudelle lykkääntyneiden asioiden määrä ei sinänsä ole poikkeuksellisen suuri.

– Isoimmat erot tulevat ehkä siinä, että tällä kaudella poikkeuksellisen suuri määrä esityksiä on vaatinut perustuslakivaliokunnan käsittelyn, joka sitten ruuhkautuu. Näistä asioista myös puhutaan julkisuudessa enemmän kuin ennen, hän arvioi.

SOSIAALI- ja terveysvaliokunta on ollut perinteisesti otsikoissa paitsi työmäärän, myös venyvien kokousten ja ilmapiiriongelmien vuoksi.

Tätä on usein selitetty puheenjohtaja Krista Kiurun (sd.) toimintatavoilla, mutta valiokunnan jäsenet löytävät muitakin syitä.

Kim Bergin mukaan kokouksissa pysyttiin pääasiassa asialinjalla, vaikka hermot alkoivat kuusituntisissa kokouksissa kiristyä itse kultakin kevään edetessä.

Hän huomauttaa, että hallituspuolueiden edustajista huomattavan moni on kristillisdemokraattien puheenjohtajaa Päivi Räsästä lukuun ottamatta ensi kertaa tässä valiokunnassa.

– Se näkyy siinä, että ei välttämättä ole kokemusta toiminnasta eikä käsitystä, miten ja mistä kaikesta valiokunta voi päättää. Hallituspuolueiden edustajien kädet tuntuvat myös olevan huomattavan sidotut: heille tulee kokouksiinkin jatkuvasti viestiä, että pitää puskea eteenpäin, ei saa päästää peviin (perustuslakivaliokuntaan) eikä lisälausunnoille.

LISÄPAINETTA syksyyn tuovat ensi kevään eduskuntavaalit. Johannes Koskisen mukaan 5. marraskuuta on takaraja, johon mennessä kaikki istuvan hallituksen esitykset pitäisi olla käsitelty.

– Siihen liittyy sama ongelma kuin ennen kesätaukoa, että kaikki asiat eivät saa ansaitsemaansa huomiota suuressa salissa. Näkisin, että tämä koski keväällä erityisesti ulkoasiainvaliokuntaa.

Isoista asioista perustuslain 10. pykälän muutos jätettiin Koskisen mukaan tarkoituksella syksyyn, koska siihen liittyy niin suuria perustuslaillisia kysymyksiä.

LISÄRUUHKIA voivat rästiin jääneiden töiden ohella tuoda vielä yksittäisten ministerien hallintosooloilut, jotka lisääntyvät vaalien lähestyessä ja gallup-paineissa. Monet näistä teettävät aikanaan valiokunnillekin ylimääräistä päänvaivaa.

Viime viikkoina perussuomalaisten sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman on julkisesti esittänyt päättävänsä yksin monista asioista, etenkin hallinnonalansa avustuksista.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Stea-avustuskriteerien yksipuolinen muuttelu ei kelvannut muille hallituspuolueille, vaan pääministeri Petteri Orpo (kok.) vei sen poikkeuksellisesti valtioneuvoston äänestykseen. Sen perussuomalaiset hävisi äänin 7-10.

Parempien kriteerien valmistelusta vastaa nyt kansliapäälliköistä koostuva työryhmä. Se on luvannut valmista jälkeä heinäkuussa, mutta kansanedustajat pääsevät palaamaan tähänkin asiaan vasta kesätauon jälkeen.

Yleensä hillityllä Johannes Koskisella on selkeä näkemys Rydmanin hallintotavasta:

– Mikään ministeri tai edes puolue ei voi yksin sanella yhtäkään päätöstä. Tällainen käytös loukkaa ja halventaa paitsi parlamentaarista demokratiaa myös hallituksen työskentelyä – eivätkä puheet vastaa todellisuutta.